13.11.2011

Before I die I'd like to do something nice/ Take my hand and I'll take you for a ride/ You hit me yesterday because I made you cry/ So before we die let me do something nice


 Perjantaina jälleen viikko takana täynnä koulu aamuja, Nutella leipiä (joihin en koske pitkällä tikullakaan), salia, liika aikaa vetelehtien ja ikävää. Enää 4 viikkoa ja 4 päivää siihen, että jalkani pääsevät koskettamaan kotomaan talvista pintaa, enää 4 viikkoa ja 7 päivää siihen, että pääsen halaamaan rakkaista rakkainta kummityttöäni ja kertomaan suuresti rakastamalleni mummille kaiken Englannista. Enää 4 viikkoa ja 4 päivää siihen että saan syödä riisipiirakan! Mutta palatakseni tähän viikonloppuun aloitan kuvilla.

 
2 viikkoa kestänyt sietämätön himo kiinalaista ruokaa kohtaan sai vihdoin loppunsa kun sain pari kaveria suostuteltua illalliselle Kings road:in kiinalaiseen ravintolaan, joka oli viime käynnillä kuukausi tai toinen sitten ollut mainio! Mutta nyt saimme tyytyä katkeraan pettymykseen: season vegetables oli selkeästi pakaste wokkipussista ilman minkäänlaista kastiketta tai makua, duck with fresh pineapple served in half a pineapple oli ankkaa purkki ananaksen kanssa ja tarjoiltu lautasella ja crispy egg noodles with king prawns sisälsi vielä melkein raakaa nuudelia, PLUS siideri maistui pelkästään hiivalle, joten jätin 3.50 puntaa maksaneen tuopin kokonaan juomatta (ei minun sitä alkoholia muutenkaan pitäny nauttia). Eli ei ollut hyvä tyydytys kiinalaisen ruoan himolle. 
 
Joka viikonloppu ei jaksa juhlia (toisin kuin moni muu aupairi), mutta joka viikonloppu jaksaa etsiä kivan pubin/baarin, jossa musiikki on hiljaisella ja keskusteleminen on mahdollista ilman äänihuulien rikkomista. Minä tyydyin appelsiinimehuun ihan vain appelsiinimehuna, kun Frauke ja Gabi tilasivat upeimman näköisen alkoholisokeripommin mitä olen vielä nähnyt. Miten nuo värit onkaan saatu noin kerroksittain tuohon drinkkiin?


Viikonloput on myös siitä mahtavia, että jaksan laittaa naamani ihmismäisen näköiseksi ja päätyä muuhunkin asuvalintaan kuin vain housut ja simppeli paita. Arkisin kun mieluummin nukkuu sen ylimääräisen vartin ja herää sitten 6:45 vain hampaiden pesuun, jonka jälkeen pitääkin kiirehtiä lasten herättämiseen.



 
Lauantaina sää oli mitä upein, varmaan hieman yli 10 astetta lämmintä ja aurinko paistoi nätisti pilvien takaa. Mutta minä (kyllä vain!) otin bussin keskustaan ja päädyin joulumarkkinoille, enkä mille tahansa markkinoille, vaan saksalaisille joulumarkkinoille. Hahaa, ja sieltähän löysi hillittömän määrän makkaraa ja kaljaa, pähkinöitä ja mitä oudoimpia joulukoristeita.Tosin mihinkään en rahojani laittanut. Frauke oli innoissaan löytäessään kotimaansa perinteisiä jouluherkkuja: sokeroituja ja paistettuja manteleita (mielettömän hyviä) ja hunajaleipää/keksejä, joissa ohut suklaakerros (vielä parempia!).





 Mikä se on saksalaisilla ja lihalla?:o yäk.
Mutta täytyy se sanoa, että ei joulumarkkinat tunnu kyllä yhtään kivoilta ilman lunta ja kirpakkaa säätä, joka vaatisi lämmittelyä kaakaon tai lämpimän jouluteen ääressä. Ei tuntunut yhtään joululta auringossa, kevättakissani. 
Mutta eihään jouluun ole kuin 6 viikkoa! Ja kerroinko että suomeen saapumiseeni 4 viikkoa ja 5 päivää??
 
Ainiin ja 1.12 täällä avataan jätti adventtikalenterin ensimmäinen luukku ja sen avaa (RUUMUNPÄRINÄÄ) David Hasselhof!!!!!!!!!!!! THE HOFF ITSE. Huhuhuuu, tämä on vielä upeampaa kuin Kauniitten ja Rohkeitten Ridgen vierailu Kajaanin Maxi makasiinissa.

Vielä loppuun viikon mitä ihmettä (wtf!), ravintola, jonka nimi on: