I'm back where I came from

Perjantaina se oli Mikkeli 12 tunnin matkustamisen jälkeen. Nyt on juna matkasta Kajaanin jäljellä 2 tuntia. Ja maisema tuolla ulkona ei näytä kovin jouluiselta, tai joulukuulta ylipäätänsä.

Mutta kunhan kotona on ikkunoissa punaiset verhot, tuoksuu joululeipimukset ja pääsen näkemään kummityttöä, mummia ja kavereita niin eiköhän kaikki ole hyvin. Huomenna leivon pipareita ja käyn lyömässä pistarit (nähdään miten hidas tästä tytöstä on punttikauden takia tullut).

KOTI!

Kohta.

2 päivää.

But I've spent too much time thinking And I've spent too much time doing

And I need fun, fun, fun, fun, fun, fun
In my life
And I need life
In my fun, fun, fun, fun, fun, fun

Kirjoittaminen on kyllä jäänyt. Näköjään kokonaan. Sitä jotenkintuhlaa vapaa hetket ihan muuhun. Viikonloppusin ei ehdi tai halua istua paikoillaan ja arkisin oon niin väsynyt, tylsistynyt tai muka kiireissäni että en kehtaa keskittyä. Ja tosissaan sellasia asioita tapahtumassa että ihan yksikseni miettiny kaikkea mahdollista. Tänne kun en ainakaan huoliani tahdo purkaa.
Mutta! Viikon takainen lauantai lukeutui varmaan yksiin elämäni kauneimpiin ja ihanimpiin lauantaihin.
Max raahautui vieraakseni viikonlopuksi, mikä meinaa rentoilua, kävelyä, teetä (aina) ja naurua. Juuri mitä kaipasin, tai oikeastaan tarvitsin.

Ensimmäinen kohde Ashton Court, joka on upeimpia paikkoja mitä olen täällä nähnyt. Suuri alue, loistava lenkkeilyyn, pyöräilyyn, kävelyyn. Jarin kanssa tuli samaisessa paikassa juoksulenkki aamuun kipaisemassa kun hän vierailullaan minua ilahdutti.
Mutta ne peurat. NE PEURAT. Upeinta ikinä. Kauneinta ikinä. Mielettömintä.Nyt näitä superlatiivejä peliin.
Käveltiin saman aitauksen sisällä, missä ne peuratkin nautti auringosta. Tuolla alueella ne ei ole villejä, vaan sinne "istutettuja" (koitin miettiä suomennosta vaikka kuinka kauan mutta en muista tuon parempaa...).
Ja se aurinko. Joulukuussa. Ah.

Lyhytsanainen olkoon postaukseni tänään. Niin se on tainnu mennä jo pari viikkoa. Mutta kuvat puhukoon puolestani.

Torstaina oli paljon odotettu Drumsin keikka, jonne kävelimme urheasti viimassa ja sateessa. Laulaja osasi kyllä esiintyä, mutta mikä meidät yllätti, oli yleisön nuori keski-ikä. Tunsin itseni aivan liian vanhaksi!!

Viime viikonloppuna mentiin ulos juhlimaan ja voin kertoa että oli hauskaa. Liikaa drinkkejä ja ilmasia sellasia. Yöelämä Englannissa normaalisti ei petä. Lauantaina olikin sitten hyvä tehä tappo väsyneenä jouluostokset, kun takana oli 4 tunnin yöunet. Elossa!!! Seurauksena kuitenkin nuha (jälleen).

4 päivää. Suomi. Lauantaina 17.12 odottelen sitten kaikkie soittoja minulle, jotta voimme sopia näkemisistä. 16.12 hyppään lentokoneeseen.

We were just wasting time

Juuu, tajusin etten itsestäni ole kyllä antanut kuulua en niin mitään. Tässä 2 viikon aikana on tapahtunut niin paljon asioita, jotka ovat saaneet minut miettimään ja kyseenalaistamaan kaikkea ihan liikaa. Kuumien mietintä viikkojen seurauksena kiinnostus kirjoittamista kohtaan on jäänyt vähäiselle.
Voi että lapset osaa olla joskus kamalia!!!

1.12 kuitenkin näin The Hoff:in, joten kait siitä on kerrottava kaikille! DON'T HASSEL THE HOFF luki Bristolin lehden otsikoissakin. Hippodrome teatterin joulupäänäytöksenä on Peter Pan, jonka päätähti on, kukas muukaan kuin, Hasselhoff, Kapteeni Koukkuna. Mutta siis joulukuun ensimmäisenä kaupunki tarjosi kunnian ritari ässälle avata adventtikalenterin ensimmäisen luukun ja valita yleisöstä palkinnon voittajan.
Kun mmies saapuu lavalle Baywatch:in tunnusmusiikin siivittämänä ja "laulaa" kyseisen kipaleen mukana, niin ei voi kun miettiä, että tajuaako se ettei kukaan sitätosissaan fanita. Sehän oli kuin olisi katsonut antiikkiesineen näyttelyä. eeh, karua, mutta totta. Mutta amerikkalainen aksentti on onneksi kuitenkin aina ihana<3