Viimeiset 2 viikkoa on pääosin kulunut sairasteluun, viime viikon kärsin mahakivuista ja tämän viikon nuhasta. Immuunikykyni on niin olematon, että kuhan lapsi aivastaa samassa huoneessa, parin päivän päästä olen tukkoinen, nenäliinoihin hukkuva,urheilua ikävöivä suomalainen. Joten mitään jännää ei ole tapahtunnut ja kamera on unohtuut pöydälle aivan liia monesti. Ryhdistäydyn pian, koska syksy on värikäs ja kaunis.
Alkuviikosta kun landline kaatui talolla, vietin päivittäin aikaa Kings Arms lähipubissa. Aika kiva paikka sohvatyyyineen ja koko englantilaisella tunnelmallaan. En sentään nauttinut tuoppeja, vain "sparkling water with lemon and ice, please." Kuulin vanhojen pappojen laulaman juomalaulun ja päädyin kylän asukkaitten tuijottamaksi kun koitin puhua skypessä omassa nurkassani. Huomasin myös sen, että olen liian riippuvaine tietokoneestani, ja päädyn liian usein katsomaan "rubbish bristish tv". Tämän sijasta voisin lukea Roald Dahlin omaelämäkertaa, mutta jostain syystäen ole saanut aikaiseksi.
Ryhdistäydyn pian.... kuhan tervehdyn. Peukut pystyyn, että kykenen salille kipasemaan huomenna, muuten tapahtuu hermoromahdus.
Sentään ollut mukaisaa (se on sana!) käydä kiertelemässä Maxin kanssa kierrätysliikkeitä ja keskiviikkona sparrasin ekaa kertaa kolmeen kuukauteen. Haluan nyt vain tervehtyä, että voin tehä työni, treenata salilla 4sti viikkoon, käydä nyrkkeilemässä ja pitää hauskaa viikoloppuisin.
Ja Bath oli kohteena viikonloppuna molempina päivinä. Lauantaina kierrellen pikkukatuja, jotka olivat täynnä itsenäisiä putiikkeja täynnä vintagea ja mahtavia sisustusliikkeitä, jotka ihastuttivat etenkin teepannuilla. Taidampa ostaa Bath:ista täydennystä astiastooni.
Upeinta on aina löytää tuurilla katu kirppiksiä. Ja ihmisiä, jotka vain istuvat tavaroittensa joukkoon täydellisesti.
Törmättiin liikkeeseen nimeltä "scandinavian-shop",täynnä Marimekkoa, Iittalaa ja Muumeja. Värikästä!
Aarre paikka oli vintage liike, josta sai vaatteita niin 20- kuin myös 80-luvulta. Erikoisuus liikkeessä oli se, miten täynnä paikka oli. Tavaraa oli lattiasta kattoon ja tiensä sai puskea läpi. En jaksanut kummoisesti tällä kertaa vaivautua, sillä ainut mitä halusin ostaa tuona päivänä oli synttäri lahja itselleni, eli kunnon nahkalaukku, jonka löysinkin onneksi sitten viimeisestä liikkeestä jossa käytiin. Uusi, iso ja ruskea nahkalaukku. Hii.
Kun käveltiin kadulla, näimme miehen maalaavan taulua (emme siis nähneet kuin taulun takaosan), joten uteliaisuudesta kurkistimme miten upeaa teosta mies teki. Ja paljastui näin mahtava maalaus:
Saatiin mellevät naurut. Todellinen taideteos!!!
Tämä kaikki vain 15 minuutin junamatkan päästä Bristolista.
Ja lauantaina täytin 19. Upea 18-vuoden ikä kaikkosi ja nyt kait pitäs taas olla vuodella viisaampi ja kypsempi ja tehdä hyviä valintoja. No ei. Eikö tämä ole se ikä jolloin tehdään tyhmiä juttuja ja ihan vääriä päätöksiä, mutta mitään ei kuitenkaan pitäs katua. Olen miettinyt, että joudutaankohan me ikinä elämässä tekemään näin paljon päätöksiä, kuin 17 ja 20 ikävuoden välillä. Yo-jutut, kouluun haut, välivuosi, vastata kysymykseen "mikä musta tulee isona?" Ja sit näitten kaikkien päätöksien kanssa pitäs elää. No minä nyt oon täällä, ja oon päättänyt ottaa kaiken irti. Arkisin teen hommia ja viikonloput on jotain upeaa. Niin oli synttäriviikonloppukin.
Pyysin paria kaveria käymään talolla ennen kaupungille menoa. Olin aamupäivän viettänyt kaupungilla ja saapunut talolle ihan liian myöhään, joten minulle jäi kaks tuntia aikaa tehdä kakku, käydä suihkussa, meikata, laittaa hiukset. Olimpas kyllä tehokas. Mutta kakku teki kauppansa ja tarjosin äidin lähettämia suomi herkkuja kaikille. Jouduin sitten katsomaan kun kaikki nauttivat minun lempi suklaakekseistä ja Fazerin sinisestä. Ruokavammaisuus ei ole helppoa.
Ajoin kaikki Cliftoniin, josta käveltiin keskustaan. Ensimmäisenä aloiteltiin baarissa/pubissa, jossa soi The Smiths, shotit tarjoiltiin biljardipallopidikkeestä ja yhtäkkiä huomasimme, että koko paikka oli täynnä vain miehiä ja meidän lisäksi naisia oli ehkä vain 5..... Minä kun luulin että perjantai on se miesvaltainen ilta Bristolissa, ei lauantai.
Pubista Bunker:iin, jonne päästiin helpolla sisään koska oltiin naisia... siis kyllä, juuri siksi. Olin ainut jolla oli opiskelijakortti mukana ja se oli oltava, että pääsi sisään, mutta portsari kysyi sitä vain minulta, huomasi seurueemme, ei tarkastanu kortteja muilta ja käski sisään vaan, koska "we need ladies so go on". Täällä on muutenkin aina naisilla etuoikeuksia, eikä portsarit oo niin tarkkoja kauniimpaa sukupuolta kohtaan. Sillä ymmärtääkseni baarit täyttyy helposti miehistä ja ovella on aina joku pitämässä silmää, että sisään menisi myös naisia. Ihan ihme menoa. Bunker oli muuten jees (uusi paikka, joka kerta kun menee ulos, pitää kokeilla jotain uutta baaria), mutta musiikki oli ihan pyllystä. Jostain kumman syystä dj päätti soittaa samalta esiintyjältä 2 biisiä aina putkeen, ja sillä oli selkeä intohimo Rihannaa kohtaan..-.- Soitti Rihannalta biisejä vartin sisällä 4 (ja ei, en yliliiottele).
Lopulta paikka täyttyi niin sillipurkin muotoon että oli pakko vaihtaa paikkaa ja sekös ei mikään ongelma. Kohteena luottopaikka The Cooler, indiebaari, jossa jokainen biisi on hyvä. Voin kertoa, etten koskaan ole tansinut niin paljon mitä tuona iltana/yönä. Aivan mieletöntä. Puoli kolmen jälkeen oli jäljellä enää minä ja Meri, ja kun sitten päätimme lähteä etsimään taxia puoli neljältä niin kadulla kävellessämme vastaan tuli kauhia kasa jätkiä, jotka alkoivat höpöttelemään meille ja lopulta lauloivat minulle Happy birthday, jonka jälkeen ne vain katsoivat toisiaan ja sanoivat että "Got to do the bombs!!", en ymmärtänyt mitä se tarkoitti, mutta yhtäkkiä minut kaapattiin käsivarsille ja heiteltiin ilmaan. Onko ehkä upeinta täällä seikkailla. Ei tuollaista Suomessa tapahtuisi.
Suostuttiin sitten vielä lähteä poikien kanssa yksille, kyllä ilmanen sisäänpääsy ja drinkki kelpaa. Sain vielä tanssittua täpötäydessa paikassa.
Taxin otin sitten viideltä. Eikä edes väsyttänyt, oisin helposti voinut tanssia ja juhlia kauemminkin. 18-vuotis synttärit oli ikimuistoiset ja niin oli 19-vuotisetkin.
Yhteenveto illasta on siis: liikaa shotteja, mojito on pahaa, tanssiminen on yksi elämän hienoimmista asioista, oon löytänyt ihan mahtavia ystäviä täältä, tuopin koko järkyttää jokaikinen kerta ja tämä kapunki on ihana.
Perjantaina pitkän viikon jälkeen päätettiin aloittaa synttärieni juhliminen jo perjantaina, niin sanotut etkot kait sitten. Halusin ravintolaan ja halusin kiinalaiseen, osaksi koska sieltä on helppoa saada ruokaa ilman maitoa ja toiseksi koska minulla on tehnyt hyvää kiinalaista ruokaa mieli ikuisuus (sitä ei kajaanista löydy). Kysyin juuri ennen lähtöä Felicityltä tietäisikö hän hyvää paikkaa ja kannatti mennä suositeltuun paikkaan. Isot annoskoot ja ruoka oli ihanaa, maistoin eka kertaa dimsumeja plus pääruokana oli ihanaa, ihana ankkaa ananaksella. Alkuruoan, pääruoan, riisin ja iiderin sai justiinsa alle 20 punnan, mikä sopi budjettiin täydellisesti.
Päätettiin käydä drinkillä ruokailun jälkeen paikassa nimeltä Under the stars, joka sijaitsi veneessä satamassa. Pieni tunnelmallinen paikka. Tosin nahkasohvat olivat aivan liian pehmoiset ja mukavat, sillä olisin voinut nukahtaa milloin vaan. Perjantai ei ikinä ole täällä mikään ihanteellisin päivä myöhään valvomiseen aikaisen herätyksen ja raskaan viikon takia. Otin viimeisen bussin (23:35) kotiin ja keittiössä odottikin sitten paketti minun nimellä. Mutta pitkitin jännitystä aamuun. Virallisesta synttäripäivästä kirjottelenkin sitten kun saan kuvia Anikalta. Mutta oli jälleen kerran aivan mieletön viikonloppu.
