Jaripa sitten vihdoin ja viimein päätyi tänne Bristoliin piristämään lastenhoidon täytteistä elämääni. Tarvitsinkin juuri sitä, viikkoa jolloin on tuttu, rakas ihminen lähellä, jolle voi kertoa millasta täällä on ja seikkailla kaikkialla keskellä viikkoa. Ensimmäisenä päivänä Clifton village ja sespension bridge.
Ja vain kaksi yhteiskuvaa saatiin otettua:<
Kuitenkin ekan päivän muisto hetket oli mahtava kahden annoksen lounas ranskalaisessa ravintolassa, tee/kahvi auringossa upea silta edessä ja satama kävely. Illalla hyvä siideri ja biljardi (joka ei ollut edes kunnon biljardi pöytä).
Jari sai toisena päivänä upean loma hetkensä Bath:issa Starbucks:issa ylihintaisella kahvilla ja sikarilla. Olihan taustalla kitaraa soittava katuesittäjä myös mainio lisä. Kaupungissa käytiin koska minun piti palauttaa liikkeeseen kallis nahkalaukkuni toistuneen rikkoutumisen takia. Ei ole enää laukkua.... ompahan rahaa kunnon talvitakkiin.
Keskiviikko iltaa olin kyllä odottanut eniten, vuosipäivä illallinen Jamie Oliverin ravintolassa (joka ei ollut läheskään niin hyvä kuin huippukokin ravintolan pitäisi olla) ja illan päättäminen jazzklubissa. Sain hyvän syyn laittautua kunnolla ja viskata korkkarit jalkaan, erityis illan vuoksi raaskittiin tuhlata myös taxiin, joka kylässä asuvalle on kallista(!). Mikä teki minutextra iloiseksi oli ihana viinin löytyminen ravintolasta, en ikinä ole ollut viinin ystävä, mutta vihdoin löysin sen maistuvan viinin, jota litkin ihan liikaa. Nimeä en vaan muista.... Käyn selvittämässä uuden lempiviinini nimen lähiaikoina.
Torstai aamuna koitti kauhun hetket, Jari vaati saada "full english breakfast" eli sydänkohtaus aterian. Onko mitään kauheampaa koskaan nähty?
Bakes beans, toast, mushrooms, tomatoes, egg, bacon, potatoes, sausages, blood sausage... hyiii. Tästä oli aamiainen tehty.... Sanoinkin baarimikolle että jos Jari saa sydänkohtauksen, syytän heitä!
Torstai oli ainut päivä jolloin piti toimia lapsenvahtina, joten päätimme ottaa siitäkin ajasta kaiken irti. Akvaario oli jotain mikä kiinnosti minua (eniten kaikista), Jaria ja Aidan oli ihan mielissään kaikista kaloista. Haita en kyllä nähnyt yhtään.
Tiesittekö että pallokala voi pullistua isoksi vain kymmenen kertaa, jonka jälkeen se kuolee, tai että piraijat todella tappavat karjaa ja ihmisiä. Ja että on olemassa kala, jota pelätään vielä enemmän kuin piraijoita, joku jättikala (rousku?) jonka "häntä"on tappavan myrkyllinen.
Perjantai oli hyvä päivä käydä Clevedonissa ja Portishedissä (sieltä saman niminen bändi on kotosin!). Ajoin ekaa kertaa ikinä elämässäni moottoritiellä ja oli aika hurjaa. Onneksi oli joku kärsivällinen ajotaitoinenvieressä kertomassa mitä tehdä ja minne ajaa. Taskuparkkeeramista en varmaan ikinä hallitse, en ainakaan ilman huutoa.
Etsimme merta, kahvittelimme, söimme ylikalliin salaatin ja fish and chips:it, etsimme tietä talolle ja ajelimme ympyrää.
Perjantaina illalla piti tietenkin viedä Jari tutustumaan Bristolin yöelämään, ensin kaljoittelemaan Start the bus:iin, josta täyshullulle klubille Academy o2:selle. Ja paikka oli täynnä! Aivan järjetön clubi. Ja kun shotit maksaa 2 puntaa ja löydämme jäsenkortin jostain lojumasta, ei lopputulos voi olla ainakaan selvä. Hehee oli hauskaa, tai ainakaan muuta en myönnä.
Viikonloppuna kamera jäikin huoneeseen lojumaan, mutta lauantaina marketille tuliaisten ostoon ja hyvän ruoan kimppuun, kaupunki päivä päättyi myötähäpeään, eli uusimpaan Johny English leffaan. Nojoojoo, on se hauska vaikkei elokuvataiteen upeimmasta päästä.
Sunnuntaina podin viimeisen päivän haikeutta vintage markkinoilla, kahvittelemassa ja ultimate täytepatonkien teossa (ei mahtunu kaikki). Lopuksi surkeaa englantilaista tv:tä eli X-factoria ja lähipubi, jossa join pahanmakuista viiniä puolilasia.
Jari karkasi takaisin kotomaahan maanantaina ja jäin tänne taas yksin tollottaa. Ikävä ja oli aika upea viikkoa. Rakastan (vaikka lällyä onkin;).
Mutta Suomi varautukoon! 6 viikkoa ja minä saavun luoksenne!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti