KIIITOS MAMA

Salmiakkia (mulla jo 3 pussia kaapissa, syön ku on ikävä), 2 kg puuroa (edellinen jo pian tyhjä), Jyväshyvä, Fazerin sinistä, Pätkis, piippuja, näkkäriä (minulle ja pikkupojalle) ja lahjapaketti, joka aukeaa lauantaina. Aiemmista paketeista varastossa on myös Ranskan pastilleja, Pihlaja-karkkeja ja ruissipsejä. Kaikki laitan tarjolle lauantaina.  Tietenkään en voi ilmestyneen ruokavammaisuuteni syödä Pätkiksiä (eiii), enkä fazerin sinistä.Katon sitten ku muut herkuttelee minun lempiherkuilla.
Puuro kelpaa aina.

Viikonlopusta on suunnitteilla upea. <3 Hyvää ruokaa, kakkua, kivoja ihmisiä, indie baareja, live-musiikkia, roseviiniä ja liikaa shotteja.

Brisfest ja Love Food Market

 Paras viikonloppu koko reissun aikana. Chillailua Brisfestissa ja ihana ruoka marketti, täynnä paikallisia herkkuja.

Brisfest oli kolme päiväinen musiikki tapahtuma, jossa esiintyjät oli paikallisia tai ei-niin-tunnettuja. Mutta mainiot jamit saivat aikaan. Pysyteltiin enimmäkseen lavalla, jossa soi funk, jazz ja blues (välillä myös reggae). Niin pitäs viikoloput viettää: istua auringossa nurmella ja kuunnella jami musaa, herkutella ylikalliilla, valmiiksi paloitelulla ananaksella ja katsella muitten ihmisten menoa. Ja olihan tuo ihan kiva bongata Skins:ista tuttu näyttelijä.

 Festari oli satama alueella, mikä oli ihanteellista. Veneet lipuivat ohi ja ilotulitus näytti upealta. Päädyttiin festarille perjantaina ja lauantaina sekä sunnuntaina hetkeksi. Sunnuntaina pääkohteemme oli Love Food Festival, jonne ei ensin meinattu kehdata kävellä hirmuisen sateen takia, mutta kuten Englannissa aina, sää muuttui ihan yhtäkkiä upeaksi. Juuri kun oltiin varauduttu kauheilla kerroksilla neuleita ja takkeja, niin tietenkin lämpötila nousee noin +20C. Ja olin kyllä extra onnellinen kun vihdoin etsinnän jälkeen löydettiin marketti. Se oli kuin aarrepaikka odottaen harvoja löytäjiään.

 Seinämän takaa avautui piha-alue, josta oli ovi sisälle.

 Tämän nähdessämmehän me sitten innostuttiin (ylä kuva). Paikallista jääteöä, juuripuristettua mehua, siidereitä, leivoksia, kakkuja, käsintehtyä toffeeta, falafeleita, jamaikalaista ruokaa, kuivattuja hedelmiä, aurinkokuivattuja tomaatteja, leipää ja vaikka mitä. Saavuin ruoka taivaaseni. Päädyin ostamaan falafelia rasiallisen(makuna aurinkokuivattu tomaatti), ja voin kertoa etten mistään ole aikaisemmin löytänyt niin makutäytteisiä falafeleita. Tein niistä tänään  sitten unelma salaattini. Kaikkea sai maistaa ennenkuin osti, joten erikseen lounaalle ei ollut sunnuntaina tarvetta. Jamaikalainen täytetty pasteija oli (omom) hyvää!! Ja en ole ikinä ennen syönyt kuivattuja kiiwejä ja kyllä nekin alas upposi aika nopsaa.

Minun herkku on toffee. Iso-Britannialainen toffee. Sieltä sai toffeeta, käsintehtyä toffeeta, englantilaista. Ja sitä ei kaikkialta löydä. Joten mikä olikaan pettymykseni kun en voinut ostaa niitä tämän typerän ruokavammaisuuteni takia. Ja ei ole edes varmaa, onko mahakipujeni syynä maito. Kuola valui poskilla, kun piti suosiolla vain kävellä pöydän ohi avaamatta kukkaroa. Heihei kermatoffee.

Maistelin myös siideri leipää, joka, yllätys,yllätys, maistui siideriltä. Englantilaiset on hulluna siideristä ja ei kumma, täällä siideri maistuu siideriltä. Ja en nyt puhu mistään ylimakeasta sokeri litkusta, tai muistakaan huonoista suomalaisista siidereistä. Täällä se on aitoa tavaraa ja maistuu upealta. Sellaiselta, joka pitää nauttia lasista aurinkolasit taivasta kohti, ystävien seurassa, jami- musiikkia kuunnellen. Suomalaisen siiderin takia inhosin koko litkua, joten kiitos Englanti, kun näytit mitä siideri todella tarkoittaa.

Markettille ei kyllä olisikaan mitään osuvampaa nimeä kuin LOVE FOOD festival. Nautinnollista. 9.10 on samainen marketti Bath:ssa, joka on kaupunki kymmenen minuutin juna matkan päässä. Ilmeisesti se on vielä isomman luokan juttu. Eli ei ole vaikea arvata mistä minut löytää 9.10.

 Takaisin kun saatiin käveltyä, jäätiin aukiolle katsomaat katuteatteria ja käytiin vielä hetki nauttimassa Brisfest:ista.

Hyvin onnellsien näköinen tyttö sitten istuskeli bussissa kohti asuinaluettaan.
Kyllä nyt kerrankin oon ollu viikon aikana enemmän ilonen ku  masentunut.

Lauantaina onkin sitten synttärit nii pittää kait juhlia kaks päivää. Hihhei. Täällä jopa on suuri valinta minne mennä. Perjantaina illallinen ja drinkkejä, lauantaina shotteja ja tanssia. Ja minun ihana mikkeliläinenkin saapuu tänne alle 5 viikon päästä.

Päätöksiä

Tei päätöksen. Ison. Viimeistään maaliskuussa takas täältä Suomeen, ja menen valmennuskurssille. Ja luen oikeasti niihin pääsykokeisiin. Vaikka onkin Turussa paikka korkeakoulusta, niin itteni vuoksi pitää ees kerran lukea kunnolla ja panostaa kokeisiin. Tänä keväänä en lukenut lähes ollenkaan ja ei ollut asennetta. Ensvuonna on.


Ja en varmaan kykenis täällä olemaan ku maksimissaan maaliskuuhun.

Talosta

Tässäpä vihdoin kuvatuksia talosta jossa asun. Aivan suunnattomasti tilaa!

h

 Etupihan näkymä. Rakastan englantilaisissa taloissa aina tuota pyöristettyä osiota. Sitä näkee melkein kaikissa asunnoissa, ei vain niissä kalleimmissa.

 Takapihan näkymä. Ylä- ja alakuvassa. Noin paljon olisi lapsilla tilaa juosta ja leikkiä, mutta harmillisesti lapset viihtyvät mieluummin sisällä. Ruutuja tuijottaen... Mikä on suuri pettymys minulle.

 Ylhäällä näkymä kun astuu sisään taloon. Perinteisissä brittiläisissä taloissa (suurimmassa osassa) portaat yläkertaan ovat heti oven vieressä tai sitä vastapäätä. Talossa on kolme ja puoli kerrosta, kun nuo portaat kävelee suoraan, niin vastaan tulee leikkihuone(josta raahasin viimeviikolla 2 säkkiä leluja roskikseen ja silti jäi noin paljon!!):

 Ja sitten minun huone!! Vähän sekaisin, mutta onneksi on paljon tilaa minne heittää aina vaatteet lojumaan. Rakastan huoneeni kokoa ja kahden hengen sänkyäni. Ei palele, kuhan pysyy peiton alla.
Minun huone tosissaan on ylimmässä kerroksessa, jossa omani lisäksi on vieras huone ja kylpyhuone. Eli periaatteessa olen kerroksessa omassa ylhäisessä yksinisyydessäni. Jotkut raukka au pairit joutuu nukkumaan samassa kerroksessa kuin mukulat. Vaan en minä, helpottaa järjissään pysymistä. Lapset harvoin eksyy kerrokseen.

This is hardcore

Olin kirjottanut just superpitkän selostuksen viikonlopustani, johon kuului raaka kananmuna bussin ikkunassa, jossa istuin, samaisen bussin totaalinen juuttuminen mäkeen keskellä yötä, kauheat pienen pienet ylläripyllärit talossa, monen monen au pairin tapaaminen kaupungissa, sushi ja sunnuntain ultimate laiskottelu.Ja tietenkin blogspot päätti hävittää tekstini.... En kykene kirjoittamaaan sitä kaikkea uudelleen. Siispä päädyn vain kertomaan, että lauantaini huipentui Robyn:in hulluun keikkaan.

 Tämä nainen on  hullu!!!! Ja kuitenkin niin mahtava. Ah, hienoutta Bristolissa.

Kävin kävelyllä mitään tekeättömän sunnuntaini jälkeen, ja löysin lahja kärryt:

Englannissa kaikilla on omena puut. Ja kaikilla on omenoita liikaa. Tämä kuva todistaa sen. Kampaajallakin koittivat jakaa omenoita parempiin kotiin.

Gorilla hunting

Tässä ei ole varmasti edes puolet, mutta ne mitkä bongasin.

Museossa

No ois elämä paljon helpompaa aupairina jos lapsia olisi vain yksi. Sen opin tänään. Vanhemmat lähti luentoja kuuntelemaan ja kaikki lapset, paitsi 3-vuotias Aidan, suuntasivat kouluun. Päätettiin lähtä pikku pojan kanssa seikkailulle bussilla ja päämäärämme oli museo. Hyvä paikka uteliaalle lapselle Egypti- osioineen ja täytettyine eläimineen. Kuitenkin päivän kohokohtaa kysyttäessä Aidan vastasi "Holahoops" eli sipsit, joilla lahjoin poikaa kahvilassa.

Erittäin mielenkiintoista oli myös, kun Aidan nukahti bussiin. Siinä sitten raahaamaan poikaa ja reppua talolle pysäkiltä. Erittäin hauskaa. Nukahtamisessakin kuitenkin omat hyvät puolensa, sillä nyt saan nauttia hetken rauhasta, ilman paineita keksiä jotain mielenkiintoista ja hauskaa tekemistä.

Huomenna upea päivitys gorilla-metsästyksestä. ;)

My first pint of sider

Ja aikahan on taas menny huimaa vauhtia, vaikka välillä kyllä on tuntunut että ei suju, en jaksa ja plääh. Mutta tänäänalkoi lapsilla koulu, eli minun ei tarvitse kuunnella lasten huutoa ja riitelyä koko ajan. Mikä helpotus ja varmasti mielen kohottaja. Herään ennen seitsemää ja mukulat ylös tasatunnilla, aamupala ja nopeasti autoon. Voin kertoa että aamuruuhka on jotain pelottavaa... Mistä tulikin mieleen uusi autoni, tai käytettynä ostettu, mutta uusi minulle sekä perheelle. Fiat. Paras käsite taitaa olla "soccermom"-auto. Voi kyllä.

Viime viikonloppu oli upea, perjantai ilta alkoi ihanalla hiljaisuudella täällä talossa, kun perhe lähti telttailemaan. Minun suunnitelmissa oli retkeilemisen sijasta leffa (Slumdog millionaire) hyvässä seurassa ja sain laitettua kasaan tuoretta ja vihreää ruokaa ja leffa herkkuja.

Minun käsitys hyvästä leffa syötävästä ja maukkaasta illallisesta: avokadotortellini-salaatti, porkkanoita, mangoa, appelsiinia ja hummusta(houmous). Joista viimeisimpään en kyllä varmaan koskaan kyllästy, voisin syödä sitä kokoajan ja aina. Vihdoin löysin täydellisen korvikkeen kermaviili pohjallisille dipeille.
Nelikerroksinen, 600-vuotta vanha talo on hieman jännä paikka yksin. Mutta selvisin ilman turhempia pelkoharhaluuloja.

Ja lauantaina vihdoin pääsin tutustumaan Bristolin paljon puhuttuun yöelämään. Ei kakkapyllyjä, ei riiteleviä lapsia, ei kiljuntaa, ei tylsää iltaa yksin, vaan ilta ja yö nuorten ympäröimänä baareissa ja pubeissa. Ja joimpahan ekan tuoppini siideriä (aivan valtava) satama-alueella. Kiertelin saksalaisen aupairin Anikan kanssa paikkoja läpi, ja minkä huomion tein oli, että englantilaisten tyttöjen pukukoodi juhlimaan lähtiessä on: mitä lyhyempi, mitä avonaisempi, mitä pienempi ja mitä korkeammat korot on, niin sitä parempi. Minä, syksyn oranssissa, hieman polven yläpuolelle ulottuvassa mekossa, en todellakaan istunut tähän käsitteeseen. Enkä haluakaan omaksua kyseistä tyyliä. Jotain aivan kauheaa. Onneksi kaikki paikat ei ole täynnä roiskeläppä-mekkoja. yyh.
Mutta mainio ilta, ja hauskin paikka ehdottomasti oli pienenpieni baari, jossa soi livemusiikki ja joka oli aivan täynnä populaa. Ensi kerralla pitää käydä Theklassa, joka on yöbaari laivassa.

Viikonloppu ennen tätä kului jälleen Swanseassa. Missä lapsien ukki kohteli minua kuin piikaa ja arvosteli jatkuvasti minun kykä toimia aupairina. Rocky leffat ovat kuulemma roskaa ja nykyään kukaan ei osaa nyrkkeillä. Vanha, ilkeä pappa! Onneksi sentään sain hyvää ruokaa.

Ja ainiin, ostin liput Robynin JA The Drums:in keikoille. Robyn on tämän viikon lauantaina ja rumpupojat joulukuussa. Paljon mitä odottaa nyt.