My first pint of sider

Ja aikahan on taas menny huimaa vauhtia, vaikka välillä kyllä on tuntunut että ei suju, en jaksa ja plääh. Mutta tänäänalkoi lapsilla koulu, eli minun ei tarvitse kuunnella lasten huutoa ja riitelyä koko ajan. Mikä helpotus ja varmasti mielen kohottaja. Herään ennen seitsemää ja mukulat ylös tasatunnilla, aamupala ja nopeasti autoon. Voin kertoa että aamuruuhka on jotain pelottavaa... Mistä tulikin mieleen uusi autoni, tai käytettynä ostettu, mutta uusi minulle sekä perheelle. Fiat. Paras käsite taitaa olla "soccermom"-auto. Voi kyllä.

Viime viikonloppu oli upea, perjantai ilta alkoi ihanalla hiljaisuudella täällä talossa, kun perhe lähti telttailemaan. Minun suunnitelmissa oli retkeilemisen sijasta leffa (Slumdog millionaire) hyvässä seurassa ja sain laitettua kasaan tuoretta ja vihreää ruokaa ja leffa herkkuja.

Minun käsitys hyvästä leffa syötävästä ja maukkaasta illallisesta: avokadotortellini-salaatti, porkkanoita, mangoa, appelsiinia ja hummusta(houmous). Joista viimeisimpään en kyllä varmaan koskaan kyllästy, voisin syödä sitä kokoajan ja aina. Vihdoin löysin täydellisen korvikkeen kermaviili pohjallisille dipeille.
Nelikerroksinen, 600-vuotta vanha talo on hieman jännä paikka yksin. Mutta selvisin ilman turhempia pelkoharhaluuloja.

Ja lauantaina vihdoin pääsin tutustumaan Bristolin paljon puhuttuun yöelämään. Ei kakkapyllyjä, ei riiteleviä lapsia, ei kiljuntaa, ei tylsää iltaa yksin, vaan ilta ja yö nuorten ympäröimänä baareissa ja pubeissa. Ja joimpahan ekan tuoppini siideriä (aivan valtava) satama-alueella. Kiertelin saksalaisen aupairin Anikan kanssa paikkoja läpi, ja minkä huomion tein oli, että englantilaisten tyttöjen pukukoodi juhlimaan lähtiessä on: mitä lyhyempi, mitä avonaisempi, mitä pienempi ja mitä korkeammat korot on, niin sitä parempi. Minä, syksyn oranssissa, hieman polven yläpuolelle ulottuvassa mekossa, en todellakaan istunut tähän käsitteeseen. Enkä haluakaan omaksua kyseistä tyyliä. Jotain aivan kauheaa. Onneksi kaikki paikat ei ole täynnä roiskeläppä-mekkoja. yyh.
Mutta mainio ilta, ja hauskin paikka ehdottomasti oli pienenpieni baari, jossa soi livemusiikki ja joka oli aivan täynnä populaa. Ensi kerralla pitää käydä Theklassa, joka on yöbaari laivassa.

Viikonloppu ennen tätä kului jälleen Swanseassa. Missä lapsien ukki kohteli minua kuin piikaa ja arvosteli jatkuvasti minun kykä toimia aupairina. Rocky leffat ovat kuulemma roskaa ja nykyään kukaan ei osaa nyrkkeillä. Vanha, ilkeä pappa! Onneksi sentään sain hyvää ruokaa.

Ja ainiin, ostin liput Robynin JA The Drums:in keikoille. Robyn on tämän viikon lauantaina ja rumpupojat joulukuussa. Paljon mitä odottaa nyt.