Take me out tonight, where there's music and there's people and they are young and alive

Ja lauantaina täytin 19. Upea 18-vuoden ikä kaikkosi ja nyt kait pitäs taas olla vuodella viisaampi ja kypsempi ja tehdä hyviä valintoja. No ei. Eikö tämä ole se ikä jolloin tehdään tyhmiä juttuja ja ihan vääriä päätöksiä, mutta mitään ei kuitenkaan pitäs katua. Olen miettinyt, että joudutaankohan me ikinä elämässä tekemään näin paljon päätöksiä, kuin 17 ja 20 ikävuoden välillä. Yo-jutut, kouluun haut, välivuosi, vastata kysymykseen "mikä musta tulee isona?" Ja sit näitten kaikkien päätöksien kanssa pitäs elää. No minä nyt oon täällä, ja oon päättänyt ottaa kaiken irti. Arkisin teen hommia ja viikonloput on jotain upeaa. Niin oli synttäriviikonloppukin.

 

Pyysin paria kaveria käymään talolla ennen kaupungille menoa. Olin aamupäivän viettänyt kaupungilla ja saapunut talolle ihan liian myöhään, joten minulle jäi kaks tuntia aikaa tehdä kakku, käydä suihkussa, meikata, laittaa hiukset. Olimpas kyllä tehokas. Mutta kakku teki kauppansa ja tarjosin äidin lähettämia suomi herkkuja kaikille. Jouduin sitten katsomaan kun kaikki nauttivat minun lempi suklaakekseistä ja Fazerin sinisestä. Ruokavammaisuus ei ole helppoa.

Ajoin kaikki Cliftoniin, josta käveltiin keskustaan. Ensimmäisenä aloiteltiin baarissa/pubissa, jossa soi The Smiths, shotit tarjoiltiin biljardipallopidikkeestä ja yhtäkkiä huomasimme, että koko paikka oli täynnä vain miehiä ja meidän lisäksi naisia oli ehkä vain 5..... Minä kun luulin että perjantai on se miesvaltainen ilta Bristolissa, ei lauantai.

Pubista Bunker:iin, jonne päästiin helpolla sisään koska oltiin naisia... siis kyllä, juuri siksi. Olin ainut jolla oli opiskelijakortti mukana ja se oli oltava, että pääsi sisään, mutta portsari kysyi sitä vain minulta, huomasi seurueemme, ei tarkastanu kortteja muilta ja käski sisään vaan, koska "we need ladies so go on". Täällä on muutenkin aina naisilla etuoikeuksia, eikä portsarit oo niin tarkkoja kauniimpaa sukupuolta kohtaan. Sillä ymmärtääkseni baarit täyttyy helposti miehistä ja ovella on aina joku pitämässä silmää, että sisään menisi myös naisia. Ihan ihme menoa. Bunker oli muuten jees (uusi paikka, joka kerta kun menee ulos, pitää kokeilla jotain uutta baaria), mutta musiikki oli ihan pyllystä. Jostain kumman syystä dj päätti soittaa samalta esiintyjältä 2 biisiä aina putkeen, ja sillä oli selkeä intohimo Rihannaa kohtaan..-.- Soitti Rihannalta biisejä vartin sisällä 4 (ja ei, en yliliiottele).

Lopulta paikka täyttyi niin sillipurkin muotoon että oli pakko vaihtaa paikkaa ja sekös ei mikään ongelma. Kohteena luottopaikka The Cooler, indiebaari, jossa jokainen biisi on hyvä. Voin kertoa, etten koskaan ole tansinut niin paljon mitä tuona iltana/yönä. Aivan mieletöntä. Puoli kolmen jälkeen oli jäljellä enää minä ja Meri, ja kun sitten päätimme lähteä etsimään taxia puoli neljältä  niin kadulla kävellessämme vastaan tuli kauhia kasa jätkiä, jotka alkoivat höpöttelemään meille ja lopulta lauloivat minulle Happy birthday, jonka jälkeen ne vain katsoivat toisiaan ja sanoivat että "Got to do the bombs!!", en ymmärtänyt mitä se tarkoitti, mutta yhtäkkiä minut kaapattiin käsivarsille ja heiteltiin ilmaan. Onko ehkä upeinta täällä seikkailla. Ei tuollaista Suomessa tapahtuisi.
Suostuttiin sitten vielä lähteä poikien kanssa yksille, kyllä ilmanen sisäänpääsy ja drinkki kelpaa. Sain vielä tanssittua täpötäydessa paikassa.

Taxin otin sitten viideltä. Eikä edes väsyttänyt, oisin helposti voinut tanssia ja juhlia kauemminkin. 18-vuotis synttärit oli ikimuistoiset ja niin oli 19-vuotisetkin.

Yhteenveto illasta on siis: liikaa shotteja, mojito on pahaa, tanssiminen on yksi elämän hienoimmista asioista, oon löytänyt ihan mahtavia ystäviä täältä, tuopin koko järkyttää jokaikinen kerta ja tämä kapunki on ihana.