Dont worry about it honey

Viimeiset 2 viikkoa on pääosin kulunut sairasteluun, viime viikon kärsin mahakivuista ja tämän viikon nuhasta. Immuunikykyni on niin olematon, että kuhan lapsi aivastaa samassa huoneessa, parin päivän päästä olen tukkoinen, nenäliinoihin hukkuva,urheilua ikävöivä suomalainen. Joten mitään jännää ei ole tapahtunnut ja kamera on unohtuut pöydälle aivan liia monesti. Ryhdistäydyn pian, koska syksy on värikäs ja kaunis.

Alkuviikosta kun landline kaatui talolla, vietin päivittäin aikaa Kings Arms lähipubissa. Aika kiva paikka sohvatyyyineen ja koko englantilaisella tunnelmallaan. En sentään nauttinut tuoppeja, vain "sparkling water with lemon and ice, please." Kuulin vanhojen pappojen laulaman juomalaulun ja päädyin kylän asukkaitten tuijottamaksi kun koitin puhua skypessä omassa nurkassani. Huomasin myös sen, että olen liian riippuvaine tietokoneestani, ja päädyn liian usein katsomaan "rubbish bristish tv". Tämän sijasta voisin lukea Roald Dahlin omaelämäkertaa, mutta jostain syystäen ole saanut aikaiseksi.

Ryhdistäydyn pian.... kuhan tervehdyn. Peukut pystyyn, että kykenen salille kipasemaan huomenna, muuten tapahtuu hermoromahdus.

Sentään ollut mukaisaa (se on sana!) käydä kiertelemässä Maxin kanssa kierrätysliikkeitä ja keskiviikkona sparrasin ekaa kertaa kolmeen kuukauteen. Haluan nyt vain tervehtyä, että voin tehä työni, treenata salilla 4sti viikkoon, käydä nyrkkeilemässä ja pitää hauskaa viikoloppuisin.