2 päivää onkin mukava viettää sisällä sängyssä pahaa maitoallergiaa potien. Kurjat kaksi päivää, jonka seurauksesta iski koti-ikävä. Suomesta kaipaan omia ruokailu ja ravintotottuuksiani, sänkyä, kultaani, kummityttöäni, liikkumisen ja urheilun helppoutta sekä äidin ja isän apua. No tämä kait on se kasvattava kokemus, opetella pärjäämään tälläisten asioitten kanssa yksin, vieraassa ympäristössä. Odotan vaan että tapaan muita aupaireja ja koulun kurssi alkaa. Sinnekinpitäisi ilmoittautua, siis jollekin Bristolin yliopiston kurssille. Pitää itseni kiireisenä päivät. Englantiani on yllättäen kehuttu niin paljon, että perhe on sitä mieltä että olisi turhaa ottaa englanninkielen kurssi. Pitää vielä pohtia asiaa, kielioppihan minulla on aivan kamala. Ymmärtäminen ja puhuminen nyt vaan on ollut helppoa aina. Parempia päivityksiä kuvien kera, kun olen saanut selätettyä allergian.
Ps. Voiko joku kiltti lähettää minulle elovena puuroa ja turkinpippureita? Olisi mainio yllätys..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti